tiistai, 6. syyskuu 2016

Soini toi ylimmän tason politiikkaan uuden ilmiön

Näkökulma:

 

 

Tiistai 6.9.2016 klo 06.49

Timo Soini ei ole yhtä hauska kuin Groucho Marx, vaikka onkin välillä poliittinen vitsi, kirjoittaa politiikan toimittaja Tommi Parkkonen.

(JOHN PALMÉN)

Kolme viisasta miestä on ollut klassikkoyhdistelmä jo raamatullisista ajoista lähtien. On George Clooneyn tähdittämä Kolme kuningasta -sotaelokuva, Marxin kolmen veljeksen lukuisat sekoilukomediat, Alexandre Dumas vanhemman Kolme muskettisoturia ja John Landisin huono Kolme kaverusta -leffa.

On muistettava myös perinteiset kolme viisasta apinaa, joista yksi on sokea, toinen kuuro ja kolmas mykkä.

Jälkimmäisistä tuleekin näppärästi mieleen Suomen politiikan kolme viisas... tuota, siis Suomen politiikan kolme miestä, jotka marssivat viime torstaina median ja kansan eteen kertomaan budjettiriihen saavutuksista.

Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini jäi kuitenkin kauaksi Groucho Marxin verbaalikomiikasta moittiessaan tapansa mukaisesti vihreät ja vasemmistoliiton, tosin täysin tilaisuuden luonteeseen kuulumattomasti. Se oli yleensä kohtalaisen hyvän pelisilmän omaavalta Soinilta alatyylinen suoritus - hän oli itse hetken poliittinen vitsi.

Soini onkin tuonut suomalaiseen ylimmän tason politiikkaan uuden ilmiön; sen, että avoimesti ilakoidaan ja ilkutaan sellaisista hallituksen päätöksistä, jotka nipistävät muita kuin perussuomalaisten keskivertoäänestäjiä. Tosin moni persukin tulee ihmettelemään Soinin rallattelupuheita "herrojen huvikuunareista" saadessaan käteensä verolapun, kun mökin takapihalla on 15 vuotta vanha puolihomeinen lasikuituvene ja sen perässä naapurin Sepolta ostettu ikäloppu 50 hevosvoiman Evinrude.

lll

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) puolestaan veti budjettiriihessä iloisesti kotiinpäin runnomalla väkisin läpi metsälahjavähennyksen, joka hyödyttää lähinnä kepulaisia maanviljelijöitä ja metsien suuromistajia. Tätä Sipilä perusteli hassunhauskasti työllistämistoimena.

Pääministeri sai taustatukea Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:lta (kesk), jonka puheenjohtaja ehti tuoreeltaan vakuutella, että metsälahjavähennys tuo Suomeen töitä ja investointeja kahden (2) Äänekosken biotuotetehtaan verran, eli jopa 2,4 miljardilla eurolla. Ja tässä kohtaa muistutettakoon, että jo yksi Äänekoski on Suomen metsäteollisuuden historian suurin investointi.

Artikkeli jatkuu ilmoituksen jälkeen

 
 

Ja ministerikolmikon rehellisinkin mies, valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) hölisi hallituksen infossa päättömyyksiä 0,6 prosentin veronalennuksen oikeudenmukaisuudesta, koska se koskee kaikkia tuloluokkia. Vaan rikkaat hyötyvät tästä oikeudenmukaisuudesta euromääräisesti enemmän kuin keskituloiset, sillä huonollakin matikkapäällä laskettuna 0,6 prosenttia 32 000 euron kuukausipalkasta merkitsee huomattavasti enemmän käteen jääviä euroja kuin 3 200 euron palkasta.

Veroalesta huolimatta pienipalkkainen lähihoitaja tienaakin lomarahojen leikkauksen vuoksi jatkossa vuosittain noin 600 euroa vähemmän.

Ja samaan aikaan kun hallitus antaa veroalennuksen hyvätuloisille, uuden Veikkauksen toimitusjohtajan 32 000 euron kuukausipalkan hyväksynyt pääministeri Sipilä (kesk) vaati sunnuntaina yritysjohtoa tinkimään vapaaehtoisesti palkoistaan kilpailukykysopimuksen hengessä.

Budjettiriihessä tähän olisi voitu puuttua valtion päätöksellä. Kuten lähihoitajan lomarahoihin.

Lisäksi kokoomus (kok) iloitsi sosiaalisessa mediassa jakamallaan kuvalla siitä, että kokoomus sai sankarillisesti kaadettua päivähoitomaksujen korotuksen - kertomatta kuitenkaan sitä, että koko korotus oli alun perin kokoomuksen idea.

Toki omien huonojen päätösten peruminen on järkevää toimintaa, mutta ei sillä rehvastella kannattaisi. Vähän sama kun öisellä kadulla uhkaisi hakata töistä tulevan kätilön, muuttaisi viime hetkellä mielensä ja sen jälkeen hehkuttaisi Twitterissä, kuinka urhoollisesti esti kätilön öisen pahoinpitelyn.

lll

Ps. Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk) päätti odotetusti hakea Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi. Ja sitten pystyyn pieni vedonlyönti siitä, mitkä ovat Rehnin mahdollisuudet kun nimityksestä päättävän eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtaja on Matti Vanhanen (kesk) ja pääministerinä on Juha Sipilä (kesk)?

Johtokunnan jäsenyys on Rehnille kuitenkin vain välivaihe matkalla Suomen Pankin pääjohtajaksi.

Poliittisten virkanimitysten päättymisestä jo aikoja sitten ilmoittanut Sipilä näyttääkin päättäneen luopua Kelan pääjohtajan ikiaikaisesta keskustamiehityksestä Rehnin ja Suomen Pankin vuoksi. Ja näin samalla Sipilä pääsee aikanaan sanomaan, että kuten näette, poliittisten virkanimitysten aika on ohi, koska Kela.

Toki sanottava, että huonompiakin kepulaisia Suomen Pankkiin olisi kuin Rehn.

TOMMI PARKKONEN
tommi.parkkonen@Iltalehti.fi - Suomen suurin uutispalveluiltalehti.fi

maanantai, 5. syyskuu 2016

On järkyttävää, miten älypuhelimiin koukussa olevat vanhemmat laiminlyövät lapsiaan

 

Pienen lapsen kasvualusta on aikuisen syli, hellyys ja vuorovaikutus. Mistä lapsi oppii mitään normaalia, jos vanhemmat eivät ole mallina sosiaalisten taitojen oppimisessa, kysyy opettaja ja hoitopedagogi Tarja Ruohonen.

Mielipide 5.9.2016
 

Helsingin Sanomat

 

 

Kristiina Lehto / Lehtikuva
Vanhempien älypuhelinten käyttö puhuttaa.
Vanhempien älypuhelinten käyttö puhuttaa. Kuva: Kristiina Lehto / Lehtikuva
 
 

Koneet ovat koukuttaneet ihmiset niin voimakkaasti, että voin pahoin. Matkustin junassa, jossa vastapäätäni istui äiti pelaten älykännykällään. Hänen vieressään rattaissa istui noin kaksivuotias poika, joka ilmeettömänä tökki iPadiaan. Lapsi imi välillä peukaloa ja välillä vain tuijotteli.

Matka kesti 40 minuuttia. Sinä aikana äiti ei ottanut lasta syliinsä, ei puhunut hänelle eikä luonut häneen edes katsekontaktia. Sydämeni alkoi vuotaa verta, sillä tässä vietiin lapselta elämänilo ja elämänvoimat, joita tarvitaan kasvussa ja myöhemmin aikuisuuden vaatimusten edessä.

Toisen järkytyksen koin nähdessäni, miten vuoden vanhalle lapselle annettiin iPad, jotta hän söisi paremmin. Lapsi ahtoi nyrkillä ruokaa suuhunsa ja tuijotti vilkkuvaa ruutua kuin robotti. Musiikki oli järkyttävää. Lapsi ei takuulla maistanut ruoan makuja eikä ollut missään yhteydessä ympäristöönsä. Hän oli hypnoosissa tai vielä pahemmassa.

Miksi noin pienen lapsen ruokailu pitää ehdollistaa iPadiin? Miten me aikaisemmin onnistuimme saamaan lapsemme syömään, kun ei ollut iPadeja eikä muita koneita?

Pienen lapsen kasvualusta on aikuisen syli, hellyys, ohjaus ja vuorovaikutus. Mistä lapsi oppii mitään normaalia, jos vanhemmat eivät ole mallina sosiaalisten taitojen oppimisessa?

Pieni lapsi on kuin sieni tai imupaperi, joka imee itseensä kaiken koko olemuksellaan, ei vain silmillään tai korvillaan. Sen takia hänen kanssaan pitää malttaa olla yhdessä – yhteydessä. Lapsi tarvitsee hyviä, normaaleja elämäntaidon malleja jo pienestä pitäen.

Haluan kertoa vielä yhdestä murheellisesta näystä. Katselen usein parvekkeelta taloyhtiössäni edistyvää remonttia. Hiljattain pihassa oli kahvilla kuusi miestä, joista viidellä oli kädessään kahvimukin lisäksi tupakka ja älykännykkä. Pelaaminen oli hyvin kiihkeää. Minkäänlaista vuorovaikutusta keskenään näillä työmiehillä ei tällä tauolla ollut. Mitä lie miettinyt se yksinäinen työmies, joka seisoskeli vieressä pelkän kahvimukin kanssa.

Markkinointi-ihmiset luovat meille turhia tarpeita ja myyvät meille hehtokaupalla potaskaa, jos emme itse ymmärrä olla kriittisiä ja tehdä terveitä valintoja. Maalaisjärki kunniaan, lasten puolesta!

Tarja Ruohonen

opettaja, hoitopedagogi

Helsinki

Lue täältä HS:n juttu (20.7.2015) älypuhelimen käytön vaikutuksesta lapsen kehitykseen sekä vinkit vanhemmille.

maanantai, 5. syyskuu 2016

Professori: Kansanedustajien esiintyminen puistattaa

 

Alberto Claramunt

 

Matti Wibergin mukaan edustajien olisi kyettävä puhumaan ilman ulkopuolista käsikirjoitusta.

  •  LKS 20160616 Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö eduskunnan suullisella kyselytunnilla 16. kesäkuuta 2016. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Valtio-opin professori Matti Wiberg ihmettelee kansanedustajien puhetaitoa. Hänen mukaansa eduskunnan kyselytuntien kysymykset ja vastaukset ovat keskimäärin heppoisia.

"Eduskunnassa on tullut tavaksi, että torstaisella kyselytunnilla edustajat tankkaavat papereistaan tai tableteistaan kysymyksiä valtioneuvostolle. Näkymä on puistattava ja ilmentää eduskunnan keskustelukulttuurin alennustilaa", Wiberg kirjoittaa Verkkouutisten blogissaan.

Wibergin mukaan oppositio, joka ei pysty asettamaan hallitusta vastuunalaiseksi ilman muualla laadittua käsikirjoitusta, on kelvoton.

"Ei ole kohtuutonta edellyttää, että edustaja paneutuu kysymykseensä sen verran, että osaa esittää sen lukematta sitä", Wiberg huomauttaa.

Wibergin mukaan kysymyksissä on usein alkeellisia virheitä ja toisinaan kysymyksiä on samalla kertaa monta. Professorin mukaan heikot kysymykset antavat pelitilaa ministereille.

"Tämä helpottaa tuntuvasti ministerin tilannetta, sillä saadessaan useita kysymyksiä hän voi valita, mihin hän niistä korkeintaan vastaan. Yleisinhimillisin perustein, ministeri usein valitsee kannaltaan vaivattomimman kysymyksen ja puhuu sen teemasta, asiasta tai sen vierestä", Wiberg kirjoittaa.

Hänen mukaansa kansalaisille ei "tällaisesta sisälukuharjoituksesta" ole juuri iloa.

Eduskunta aloittaa työnsä tiistaina. Ensimmäinen kyselytunti on ensi torstaina.

 

Menossa eduskunnan suullinen kyselytunti.

(Roni Rekomaa) Verkkouutiset

 

sunnuntai, 4. syyskuu 2016

Kissoille tulossa omaa musiikkia - "Tyhmää, että vain ihmisiä varten"

 

 

 

Monet ihmiset rakastavat musiikkia, mutta voiko musiikki iskeä myös eläimiin? Kyllä, jos asiaa kysytään yhdeltä maailman suurimmalta levy-yhtiöltä Universal Musicilta.

Levy-yhtiö on sitä mieltä, että kissat tarjoavat hyödyntämättömän markkinan. Se aikoo julkaista ensimmäisenä isoista levy-yhtiöistä albumin, joka ei ole tarkoitettu ihmisille vaan kissoille. Asiasta kertoo ainakin brittiläinen sanomalehti The Guardian.

Kissamusiikin on luonut amerikkalainen sellisti ja musiikin tutkija David Teie Marylandin yliopistosta. Teien mukaan kyse on "ehdottomasti vakavasta" hankkeesta.

– Suurin haaste on, että ihmiset pitävät sitä tyhmänä. Kaikki tietävät, mitä musiikki on – paitsi eläimet. Jos asiaa mietitään vakavasti, niin tyhmää on se, että musiikki on vain yhden lajin saatavilla, Teie sanoo lehdelle.

Teie soittaa levyllä selloa Yhdysvaltain kansallisen sinfoniaorkesterin soittajien kanssa, ja musiikki sisältää muun muassa kehrääviä ääniä. Musiikin tarkoituksena on rauhoittaa ja miellyttää kissoja, ei innostaa tai kiihdyttää niitä.

Teie sävelsi musiikkia ensin valkotöyhtötamariineille – pienille apinoille – ja kokemukset kannustivat laajentamaan kokeilua. Lopulta kohteeksi valikoituivat kissat. The Guardian kirjoittaa, että tutkimusten mukaan musiikki tehoaa parhaiten kissoihin, jotka ovat neuroottisia tai hermostuneita tai joita on pahoinpidelty. Teiellä on vastaus niille kissanomistajille, joiden mukaan lemmikki ei ole koskaan nauttinut musiikista tai reagoinut siihen: musiikki on ollut vääränlaista.

Albumi julkaistaan lokakuun lopussa. Levy-yhtiön edustaja arvoi The Guardianille, että vastaavaa voisi tulla seuraavaksi koirille ja hevosille. Teie toivoo, että eläinmusiikki yleistyisi.

– Toivon, että sadan vuoden kuluttua ihmisille opetetaan, että aikoinaan musiikki oli vain ihmisiä varten.

Lähde: The Guardian

sunnuntai, 4. syyskuu 2016

Pyhät moottorit

 

Anna Eriksson:

Pyhät moottorit

Ranskalaisen Leo Carax’n Holy Motors-elokuvan epilogi on jäänyt pysyvästi mieleeni; Mies, joka on Carax itse, herää yöllä makuuhuoneessaan kummallisiin ääniin. Hän nousee ylös ja lähtee selvittämään mistä äänet tulevat. Seinätapetin takaa Carax löytää oven, joka johtaa elokuvateatteriin. Valkokankaalla pyörii elokuva, jossa räiskitään aseilla. Ohjaajan koira kävelee korvat luimussa katsomon keskikäytävää ruoantähteitä etsien.

Ensin yleisöstä näkyvät vain jalat, mutta kamera-ajon päättyessä katsojaa kohtaa kummallinen näky. Yleisö istuu penkeissään paikoilleen jähmettyneinä, täysin elottomina. Kuvan ainoa liike syntyy valkokankaalta loimottavasta valosta.

Carax seisoo parvella pyjamassaan kuin vuosien unesta herännyt koomapotilas. Taiteilijan näkökulmasta hän tavallaan olikin. Holy Motorsia aloittaessaan ei ollut tehnyt yhtään elokuvaa kolmeentoista vuoteen. Epilogin tarkoituksena onkin sanoa; Olen vielä elossa, mutta… oletteko te?

 

Holy Motors on huikea mestariteos, joka ivaa suhdettamme viihteeseen ja sosiaaliseen mediaan. Päähenkilö on miesnäyttelijä, joka kulkee limusiinilla paikasta toiseen erilaisia rooleja esittäen. Autossa hän vain syö ja vaihtaa rooliasua. Iltaisin hänet viedään aina eri taloon, eri perheen luo ja aamulla kaikki alkaa taas alusta.

Elokuvan joka sekunti loistaa, eikä se hukkaa sanomaansa hetkeksikään; Loputtomien mahdollisuuksien maailmassa elää itsensä kadottanut ihminen. Yksinäisyytemmekin on vain täytettä ja kauppatavaraa virtuaalimaailman isoille kihoille.

Carax sanoi Holy Motorsin ilmestymisen aikaan tehdyssä haastattelussa, ettei hän luultavasti saa koskaan enää tehdä elokuvaa. Hän saattaa olla oikeassa.

 

Voin kuvitella mielessäni Carax’n ja jonkun tuottajan lounaskeskustelun.

Tuottaja: Kiva nähdä sua Leo. Siitä onkin jo aikaa. Mitä sä taas teitkään viimeksi?

Carax: Tein Holy Motors nimisen…

Tuottaja: Niijustniijustniijustniijust. Se ei tainnu olla mikään blockbusteri ellen mä nyt muista väärin.

Carax: No ei se nyt mikään blockbusteri, mutta sai se hienoja arvioita ja…

Tuottaja: Niijustniijustniijust. No mitä sä nyt oot tekemässä, mitä työn alla?

Carax: No, kirjoitan käsikirjoitusta vanhasta miehestä ja koirasta, yksinäisyydestä.

Tuottaja: Ai. Aha. Mut toi kyl kuulostaa vähän ”daeddeelliselta”. Mikä se kohderyhmä sit olis?

Carax: Vanhukset ja koirat. Kirjoitan siitä mistä mulla on tarve ja halu kirjoittaa.

Tuottaja: LeoLeoLeoLeoLeoLeoLeo. Entäs yleisö? Sä et puhu mitään sun yleisöstä.

Carax: Yleisöstä?

Tuottaja: Et mitä sun yleisö haluaa katsoa! Siis yleisö on se joka päättää, yleisö on jumala! Kato nyt Leo, jumalauta, tää vesikannu tässä on taiteilija ja tää vesilasi on yleisö. Miten sä näet et nää niinku kohtaa?

Carax tarttuu kannuun ja kaataa lasin täyteen vettä.

Carax: Näin.

Tuottaja:Sä vaan siis kaadat niille vettä, tosta noin vaan!!

Carax: Mun kannussa on vettä. Mitä muuta mä voin kaataa?

Tuottaja: No kato, mä voin tutustuttaa sut muutamaan hittinikkari pipopäähän. Teette yhdessä seuraavan leffan. Sit teil olis vettä, mehukattia, smurffilimua ja tietenkin jaffaa jos yleisöllä tulee paha olo. Sä saisit vähän perspektiiviä tohon yksin nyhräämiseen ja jengin ei tarttis juoda pelkkää vettä, ymmärrätsä?

Carax: En.

He päättävät aterian hiljaisuudessa, sitten hyvästelevät. Palatessaan autolleen Carax ottaa tuulilasin päältä parkkisakon ja pistää sen taskuunsa.

Kirjoittaja on taiteilija.